Opiskelija pyykkivuoren alta

Opiskelija pyykkivuoren alta

Rakas päiväkirja, huoh!

Tiedätkö sen tunteeen kun nukut pommiin pyykkivuorosta… No, minäpä tiedän. Hirveällä kiireellä ryntäsin silmät solmussa pyykkitupaan vain todetakseni, että taloyhtiömme pesukone on rikki ja pyykit peseytyivät vain osin.

Pyykkijupakan jälkeen keitin itselleni vaaaaahvaa kahvia ja kuivaa ruisleipää. To do -listassa oli ainakin kymmenen miljoonaa asiaa. Onneksi ensimmäisenä oli etäpalaveri, joten korvat voivat olla palaverissa samalla, kun kädet kirjoittivat esseetä. Lounaan jälkeen jatkui vielä toisen tehtävän teko.

Jos jotain hyvää, niin ruokalassani ei ollut tänäänkään jonoa ja makkarakeitto oli juuri niin hyvää kuin muistin parilta viime päivältä. Leipä oli tosin edelleen kuivaa ja juusto maistuu varmasti paremmin koiralle kuin minulle. Ruokalista on kyllä laajentunut paljon karanteenin aikana, kun on joutunut käyttämään luovuutta. Voisin jopa sanoa olevani melko hyvä kokki.

Onhan se loppujen lopuksi aika mukavaa, kun ikuisen parkkipaikkaongelman on saanut unohtaa hetkeksi ja koulumatka on n. 1,5 metriä. Ruuhkaakaan ei liikenteessä juurikaan ole tällä mutkikkaalla matkalla tietokoneelta sohvalle. Koira tosin joskus eksyy vastaantulevien kaistalle, mutta toistaiseksi onnettomuuksilta on säästytty.

Kyllä mä vaan alan pikkuhiljaa sekoamaan täällä pienessä yksiössäni. Huhhuh. Juttelen kasveilleni vähintään yhtä paljon kuin koiralleni. Toisaalta, kertaakaan ei ole yksikään kasvi tai koira minulle vastannut, joten toivo ei ole vielä mennyt. Eihän?

Kauppaankin oli pakko vielä raahautua. Tomaattimurska oli lopussa ja vessapaperivarastotkaan eivät täytä enää maailmanlopun tarpeita.

Jos sitä vielä katsoisi päivän päätteeksi pari(kymmentä) jaksoa jotain hömppää ja sen jälkeen kömmin nukkumaan.

Hyvää yötä rakas päiväkirja. Terv. Opiskelija pyykkivuoren alta