"Päiväni murmelina"

29. toukokuuta Herran vuonna 2020

Taaskaan kukaan ei saanut tietää kukkakuosisista kalsareistani tai hien kellastamista rintaliiveistä, jotka päällä istuin kolmetuntisessa palaverissa. Kouluympäristössä minut tunnettiin sinä tyyppinä, joka pukeutui tyylikkäästi ja meikkasi päivittäin – tai ainakin näin luonnehtisin itseäni. Tunnistaisikohan minua kukaan, jos epähuomiossa napsauttaisin kameran tietokoneestani päälle ja paljastaisin synkän suttunuttura-alter egoni kymmenelle tiimitoverilleni? Olen huomannut tuon yhteiskuntakelvottoman sivupersoonani, kutsutaan sitä nyt vaikka Tildaksi, ottavan valtaa minussa ennennäkemättömällä tavalla, sillä aina ennen niin naseva ja huumorilla sivaltava rytmikäs tyylini puhua on vaihtunut verkkaiseksi, hiukan jopa sarkastiseksi kotimamman viskibassoksi. Erikoista tästä tekee sen, ettei Tildan hannelelaurimaisen äänen saavuttamiseksi ole kulutettu tippaakaan alkoholia, enkä uskalla kokeillakaan sitä, sillä silloin viimeistään toinen pimeä minäni olisi kuin itseään toteuttava ennuste. Kuinka tähän pisteeseen oikein päädyttiin?

Olen tehnyt luonnehdintaa Tildasta ja analysoinut sen tapaa toimia. Yksi sen tunnistettavimmista piirteistä on asioiden viime tippaan jättäminen: jos palaveri alkaa kello 8:15, Tilda on paikalla aikaisintaan 8:13 viisi minuuttia aiemmin heränneenä jos hyvä tuuri käy, usein kuitenkin vasta 8:22. Palaveriin hän saapuu vaivihkaa ja vaikka tietää kaikkien sen huomaavan, Tilda ei pahoittele vaan torkkuu palaverin loppuun kamera ja mikki kiinni. Tämä toistuu etenkin aamuisin. Toinen toistuva piirre alter egossani on ruokkoamattomuus. Jos Tilda saa aamuisin edes housut jalkaansa on se vähintäänkin yhden palkintokorvapuustin arvoinen suoritus. Siitä pääsemmekin kolmanteen toimintatapaan: napostelu. Tilda elää lähes puhtaasti hiilihydraateilla (lue: sokerilla), ja hänen ruokavalioonsa kuuluu suklaalevy ja leivonnaiset. Hella on ollut koskemattomana jo viikkoja, eikä Tildalla ole mitään aikomusta sitä käyttää.

Luonnollisesti ongelman tunnistaminen kuuluu ensimmäiseen vaiheeseen ratkaisun löytämistä. Vaikka Tildasta onkin näiden viikkojen aikana tullut minulle rakas työskentelytoveri, ovat sen tavat toimia yksinkertaisesti kestämättömiä. Harmikseni Tilda jättää minulle huolehdittavaksi kaikki toiminnastaan tulevat sivujätteet, kuten selkäkivun, likaisen tukan ja huonovointisuuden kaiken roskan syömisestä (enkä edes lähde ruotimaan sitä, miten kaikki tämä vaikuttaa sosiaaliseen statukseeni). Päätänkin virallisesti nyt näiden sanojeni saattelemana jättää hyvästit etäopiskelija Tildalle. Aion kaivaa kaappini perukoilta esille ainakin kauan kaipaamani yläosan vaatekokonaisuuteeni, ehkä jopa heittäytyä hulluksi ja kiskoa päälleni farkut. Kyllä, farkut. Tilanne on niin epätoivoinen, että saatan jopa pyyhkäistä ripsiväriä kasvoilleni, vapauttaa hiuskuontaloni kireän nutturan kuristuksesta ja päättää itse määräämäni karanteenin. Tiedän Tildan vihaavan kaikkea tätä, etenkin auringonpaistetta, joten uskon tämän olevan resepti vapauteen. Palaan huomenna asiaan, kuinka tämä sotasuunnitelma toimi.

Nyt, huomiseen, päiväkirja.

- Se toinen Tilda